keskiviikko 20. toukokuuta 2015

vuoden hiljaisuus on nyt katkaistu :)

Päivitin jälkeläiset sivuni, kun lisäsin helmikuussa syntyneen katraani sivuille. Super-pennut ovat jo muuttaneet omistajiensa luokse ja aloittaneet tutkimusmatkansa. 

Seuraava jännityksenaihe taitaakin olla jälkeläisten terveystulosten seuraaminen, kunhan se aika tulee.


keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Aika kuluu, mutta en ehdi päivittää kuulumisia, sellaista se "perheellisen" elämä on ;)

Olen saanut neljä jälkeläistä Megwe'g kenneliin 2 urosta ja 2 narttua. 

Kotirintamalla laumaani on tupsahtanut lisää jäseniä. Uusi urospuolinen ihmisjäsenemme on jo reilun kuukauden vanha.




keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

On taas vierähtänyt aikaa edellisestä päivityksestä.
Vuosi on alkannut lemmenleikeissä :)
Olen saanut kuusi jälkeläistä Luhtajoen kenneliin 2 narttua ja 4 urosta. Jälkeläisieni kuulumisia löytyy seuraavasta linkistä.


Toki lemmenleikit ei ihan tähän loppuneet ;) Megwe´g kenneliin olen saattanut myös erään nartun tiineeksi. Narttu on ultrattu ja toivottavasti kaikki menee hyvin loppuun saakka ja pentuja syntyy.


Elämä rullaa omalla painollaan eteenpäin tässäpä ne minun tärkeimmät uutiset olivat alkuvuodesta.

torstai 14. marraskuuta 2013

perjantai 18. lokakuuta 2013

Karpalokoira Väinö.




Olen päässyt parina viikonloppuna karpalokoiraksi, kun ovat poimineet karpaloita. Sopivasti valitsivat paikan järvenrannalta, joten olen minä pulahdellut uimaan ja kahlaamaan. Tahtovat vähän toppuutella, kun on  kuulemma jo kylmä. 
Sitä minä en tosin tahtonut ymmärtää etteikö monen tunnin suolla oleminen riittä vaan isäntä otti mukaan vielä juoksulenkille.

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Mejä-kokeessa Raahessa, emäntä sai jostain jonkin ihmeellisen virtapiikin ja lähtikin tekemään kokeeseen jälkiä, joten pääsin minäkin osallistumaan. Ei hullummin, kun edellisen kerran olen jäljellä ollut toukokuussa, mutta näytin vähän emännälle mallia mitä oikeasti osaan ja 1-tulos tulla tupsahti pistein 48.

Sorsanpyynti alkoi tällä viikolla ja heti alotuspäivän jälkeen minua pyydettiin etsimään kadonneita tipuja. Alkuhöyryämisen jälkeen sain koottua itseni ja löysinkin niitä kadonneita tipuja.

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Kesä on kulunut jo kohta elokuuhun ja minä en vain saa päivitettyä blogiani. 

Ensin tärkein olen nyt pappa-koira, koska jälkeläiseni ruotsinmaalla on jatkanut sukuamme. Olen kovin ylpeä uudesta pappa-koira tittelistäni. Jälkeläiseni naapurimaassa ovat harrastaneet paljon ja saan usein mukavia uutisia heidän tuloksistaan.

Alkukesä meni juoksutreeneissä, kun koitimme saada emäntää jonkinlaiseen juoksukuntoon venlojen viestiä varten ja kävihän se venlajoukkueen aloittamassa. Heinäkuun alkuun asti ollaa nautittu pitkistä juoksulenkeistä joko emäntää tsempaten tai isännän kanssa pyöräillen. Välillä ollaan koko porukka käyty pyöräilemässä.

Mitenpä sitä olisi kerinnyt blogia päivittämään, kun aina ollaan ulkona. 
Ennen juhannusta minulle tehtiin häkki tuohon takapihalle, vaikka en ymmärrä mitä moisella kapistuksella teen. Tarpeeksi pitkään kun olen häkissä oleillut alan ilmoitella talonväelle matalalla ulvonnalla häkissä olon riittävä tai jos ruoka-aikani alkaa lähestymään. Toki vietän siellä aika mitättömiä aikoja, jos talonväki esim. lähtee hankkimaan jääkaappiin makkaraa ja juustoa tuppaavat sitten laittamaan häkkiin. 
Häkkiäni lainasi suomenpystykorva "Jatta" tuli ennen juhannusta tuohon oleileen ja oli reilun viikonajan minun seuranani/kiusanani.

Harrastusrintamalla on ollut hiljaista ja hiljaiselo tulenee jatkumaan. Viihdyn tosin aivan mainiosti vapaaherrana ja laiskajaakkona.

Heinäkuun puolenvälin paikkeilla katselin ihmeissäni tavaran pakkamista, mutta huomasin myös minun tavaroitteni ja ruokapurkkini mukaan pakkaamisen. Auto olikin suhteellisen täysi, mutta oli minulle jätetty puolet peräkontista makuutilaksi. Kävimme Kuhmossa ja Nurmeksessa kesälomareissulla. Kuhmossa oleilimme järvenrannalla ja pääsin uimaan mielinmäärin. Otin toki uintiseuralaisenpaikan ja olin aina mukana uimassa, jos järveen joku pulahti.

Kuten jo mainitsin elelen vapaaherran elämää ja oleilen paljon ulkona katsellen talonelämää sekä tietysti pidän vahtia pihalla. Uuten villityksenä tuola isommalla kääpiöllä on kytkeä minut hihnaan ja taluttaa pitkin kotiamme. En aina jaksa ymmärtää hänen aikeitaan vaan junttaan takapuoleni kenttään ja annan hänen kiskoa remmistä minkä jaksaa. Kaikkea sitä joutuukin kestämään, mutta koska kääpiöltä tipahtelee usein herkkupaloja kestän myös kummalliset halailu ja pussailu episodit sekä heidän tarpeensa harjoitella minun hoitamistani.

Talonväki yritti tässä taannoin ottaa minusta valokuvaa, tässä alla muutama räpsäys.